lauantai, heinäkuu 20, 2019
Fitness Hyvinvointi Treenaaminen Urheilu

Kaikki on pilalla, jos hermosto ylikuormittuu mutta teitkö kaikkesi estääksesi sen?

Hermoston ylikuormitus tai alipalautuminen kuulostavat melkeinpä pelottavilta tiloilta. Sellaisilta, joita jokainen urheilija ainakin haluaa välttää viimeiseen asti. Eihän kukaan halua pahimman painajaisen käyvän toteen, mutta silti kyseenalaistan hieman sitä, kiinnitetäänkö asiaan loppujen lopuksi tarpeeksi huomiota?

Monet ovat kirjoittaneet tai avautuneet somessa otsikoilla ”fitnessurheilu pilasi terveyteni”, joka saa sen kuulostamaan juuri siltä kuin kirjoittajalla on ollut tarkoituskin: fitness on pelottava mörkö, joka pilaa mielen ja kehon hyvinvoinnin jättäen harrastajansa kehon pelkäksi tyhjäksi kuoreksi, joka saattaa luhistua milloin tahansa. On helppo oikeuttaa omat valintansa ja syyttää lajia siitä, mihin se ei ole syyllinen.

Monet haluavat syyttää juuri fitnessurheilua kaikista niistä ongelmista, joita kilpailuiden tai kilpauran jälkeen ilmenee, vaikka kilpaurheilu on aina kehon viemistä äärimmäisyyksiin. Fitness ei ole siinä suhteessa poikkeus. Urheiluravitsemusta opiskelleena tiedän myös muiden estetiikkalajien ”anatomian”, ja niissä lajeissa ongelmia on ainakin yhtä paljon mutta kukaan ei nosta niitä samalla tavalla somessa esiin eikä media riepottele näitä lajeja yhtä negatiivisesti. Jotenkin tuntuu, että tietyissä yhteyksissä se, negatiivinen mielikuva, on ehkä tietoisesti haettu?

On fakta, että yksikään urheilulaji ei lajina tee urheilijasta kävelevää aikapommia mutta samalla tavalla faktaa on se, että tämän lajin parissa monet ovat saaneet eriasteisia oireita tai seuraamuksia lajin harrastamisesta, olivatpa ne sitten suoria tai epäsuoria. On kuitenkin huomionarvoista käsitellä niitä faktoja suuremmassa kontekstissa, joka avaa syitä seurauksille.

Lajin epäterveellisyyttä on perusteltu syömishäiriöistä aina lapsettomuuteen. Syömishäiriöt ja häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on itse asiassa urheilun parissa aivan todella paljon yleisempää, mitä ”peruserkki” edes osaa kuvitella, ja edelleen lajista riippumatta.

Ja sitten ettei tältä talolta puuttuisi perustus kokonaan, niin mennäänpä itse ongelmien ytimeen, joista niin kovasti fitnessurheilua halutaan syyttää. Tämä moniongelmaisuuksien kirjo on seurausta ihan yhtä monitasoisista ongelmista. Tärkeimpänä huomiona haluan nostaa sen, että fitnessurheilu on todellista yksilöurheilua, jolloin suurimman osan ajasta duunia painetaan yksin. Tästä pääsemme siihen, että yhteistyö valmentajan kanssa tulee olla avointa, rehellistä ja syvällistä.

Kukaan ei ole niin petollinen, paha vastus kuin yksilö itse itselleen. Mieli osaa tehdä vaikka minkälaisia temppuja, ja osa niistä on täysin sellaisia, joita ei itse pysty kontrolloimaan tarpeeksi hyvin. Sen takia on terveydellisistäkin syistä äärimmäisen tärkeää, että päästää valmentajan ns. ”ihon alle” ja on rehellinen itsensä lisäksi valmentajalle. Myös tähän, kuten moneen muuunkin pätee sanonta: Hyvää ei saa halvalla, joten valmennukseen pitää ehdottomasti panostaa!

Haluan myös nostaa esille sen tärkeän asian, että esimerkiksi hermoston ylikuormittuminen voi tapahtua ihan ilman urheiluakin mutta sen lisäksi täytyy ottaa huomioon se, että miten paljon siihen oikeasti kiinnittää huomiota, että hermosto oikeasti palautuu? Kuinka moni urheilija (lajista riippumatta) ajaa itseään ainakin osittain tiedostetusti ylikuntoon, koska ei vain pysty hölläämään? Ei pysty sanomaan itselleen, että nyt täytyisi ottaa rauhallisemmin, koska pitää sitä heikkoutena?

Ei todellakaan ole heikkoutta joskus sanoa EI tai ottaa enemmän vastuuta omasta palautumisesta ja sitä kautta hyvinvoinnista. Ei, ei se ole heikkoutta. Se on parasta, mitä voit tehdä itsellesi ja se tekee oikean urheilijan – kasvaminen ja kehittyminen myös henkisellä tasolla.

Keho nimittäin palautuu erilaisista asioista vielä suhteellisen helposti, jos sille antaa mahdollisuuden. Mutta mielen palautuminen onkin sitten aivan eri sfääreissä, koska omaa mieltä ei pysty käskyttämään eikä tunteita pysty hallitsemaan sillä tavalla kuin itse haluaa. Sen takia niitä pitää oppia käsittelemään ja jalostamaan. Tunteita ei ikinä voi sivuuttaa tai jättää huomiotta mutta niiden avulla voi vaikuttaa positiivisesti omaan hyvinvointiin, jos se on pyrkimys.

Todellinen ongelma lajin parissa piilee siinä, että ei ole valmis oppimaan. Suorittaja, perfektionisti, kunnianhimoinen, vaativa. Nämä kaikki piirteet ovat ominaisia urheilijalle. Jos niiden kanssa ei opi elämään valitun elämäntyylin mukaisissa rajoituksissa, ne ottavat vallan ja sairastuttavat sekä mielen että kehon. Paitsi jos on valmis oppimaan ja tekemään asiat oman hyvinvoinnin kannalta paremmalla tavalla.

Nukkuiko tarpeeksi silloin, kun väsytti vai painoiko enemmän kaasua? Ottiko liikaa erilaisia tehtäviä vai kieltäytyikö niistä, koska rankat treenit vievät veronsa? Valitsiko nopean juoksulounaan kalenterin ollessa täynnä vai ottiko itselleen rauhallisen lounastauon ja järjesteli kalenterin väljemmin? Menikö kaikki vapaat viikonloput kiertäessä erilaisia juhlia pelkästä velvollisuudentunteesta? Näkikö sitä vaivaa, että olisi tutustunut kehon toimintaan ja sen lähettämiin viesteihin vai turvautuiko vain ajatukseen, että kyllä se vielä tämän kestää, kun on kestänyt ennenkin? Jos jokin ei tunnu oikealta, se ei luultavasti myöskään ole sitä. Valitse paremmin ajoissa.

Saan edelleen todella paljon ihmettelyjä siitä, että miten voin elää tällaista elämäntapaa ja eikö se ole huonoksi terveydelle? Miten muka jaksan? Jos ruetaan perkaamaan näitä ihan ruohonjuuritasolta, niin moni ajattelee tämän olevan bimbolaji bimboille ihmisille. Toivon, että moni kokee ahaa-elämyksen sen jälkeen, kun esimerkiksi minä kerron olevani useamman tutkinnon suorittanut, jatkuvasti opiskeleva markkinoinnin ammattilainen, josta myös työkaverit pitävät ainakin jollain tasolla. Tämä yhtälö ei ehkä mätsäisi, jos olisin pelkkä daiju bimbon lajin parissa.

Esimerkiksi Pernilla Böckerman puhui avoimesti siitä, kuinka hänen hormonitoimintansa on toiminut koko kisadieetin erittäin hyvin

Mitä hermosto sitten haluaa? Hidasta elämää! Syö rauhallisesti, lepää aina kuin voit, hengitä, just be, keskity tuntemuksiin ja ajatuksiin. Älä elä koko ajan sillä reunalla, että kehossa jyllää juokse tai kuole -reaktio. Älä vaan tee sitä itsellesi.

Kävin hetki sitten itselleni uudenlaisessa restoratiivisessa joogassa, joka keskittyy rauhoittumiseen ja hermoston palautumiseen. Sieltä lähti tämä koko ajatusvyöry, koska tajusin miten vaikeaa on rauhoittua, ja olla vain hetkessä. Ja koska vielä en päässyt tavoiteltuun tilaan niin syvästi kuin halusin, on tällä saralla paljon parannettavaa. Soul wellness, eli sielun hyvinvointi näyttelee isompaa roolia kuin ennen ajattelin, joten haluan kaiken keskellä hoitaa myös sitä puolta. Harjoitukset jatkuvat.

Toivon, että tämä tekstini herättäisi edes joitain ajatuksia siitä, miten pienillä jutuilla voidaan vaikuttaa niin isoon ja tärkeään asiaan – hermoston palautumiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top