lauantai, heinäkuu 20, 2019
Muut

Miksi oikeasti leikkuutin hiukseni?

Puhelimeen on kertynyt sen verran selfieitä sen jälkeen, kun leikkuutin hiukseni, että päädyin kirjoittamaan aiheesta laajemminkin.

Minulla on aina ollut viha-rakkaussuhde hiuksiini. Hiukset ovat todella paksut mutta puhtaana liukkaat. Ei suorat, ei kiharat. Vähän karheat. Ei lainkaan ne ”perinteiset” suomalaiset hiukset (=vaaleat ja ohuet). Usein olen verrannut vallatonta läjää hiuksia leijonanharjaksi.

Olen aina myös halunnut pitkät hiukset ja haaveillut niistä aina, kun hiuksen pituus on ollut alle tavoitepituuden. Raskaaksi tullessa vannoin, että en leikkuuttaisi mammatukkaa ja se lupaus kesti. Hiukseni olivat varmaan paksuimmillaan juuri tuolloin – enhän uskaltanut niitä liiemmin värjäillä raskauden aikana.

Viimeinen päivä pitkillä hiuksilla!

Sitten keksin taas jostain alkaa vaalentaa hiuksia. Joka oli jo entuudestaan tuttu kierre. Tukka oheni melkoisesti ja latvat kärsivät kuitenkin jonkin verran, vaikka kaverit sanoivat ettei eroa huomaa – minä huomasin. Päädyin katsomaan kuvia hiuksistani synnytyksen jälkeen. Voi kunpa ne olisivat vielä yhtä paksut kuin silloin.

Tarpeeksi monta vaalennuskertaa takana, päätin että tukka lähtisi jossain vaiheessa. Jos halusin upeat pitkät hiukset, ei homma pidemmän päälle toimisi. Olihan hiukset jo tuolloin yhtä takkukasaa, varsinkin jos niitä ei käsitellyt mitenkään.

Hiukset on jo kerinneet kasvaa jonkin verran mutta ovat silti mun mielestä hyvät.

Pitkän pohdinnan ja taistelun jälkeen tein lopullisen päätöksen. Asiaan vaikutti sekä hiuksen huonokuntoisuus että jatkuva pesemisestä aiheutuva vaiva. Ei ole helppo olla pitkä- ja paksuhiuksinen, kun salilla päänahka hikoaa melkein päivittäin joka tarkoittaa hiusten pesemistä yhtä usein. Siinä kun taas seisot suihkukopissa hoitoainepurkki kädessä, jonka kylkeen on printattu suoraan helvetistä sanat ”vaikutusaika 30 minuuttia”, et keksi yhtään syytä miksi et leikkaisi hiuksia. Pitkähius vain tuntuu tarvitsevan enemmän hoitoaineita ja vaivannäköä.

Kihara toimii myös!

Oletko nyt aivan varma, että leikataan? Kysyy luottokampaajani, kun sakset on jo kaivettu esiin. Pois vaan, kuuluu mun vastaus ja hiusta alkaa tippua. Enemmän, on seuraava käskyni, jonka toistan vielä yhden kerran. Nyt on hyvä.

Ja sinne jäi kampaamon lattialle usean vuoden kasvatustyö ilman yhden yhtä katuvaa tai surullista ajatusta. Samainen tunne on jatkunut. Hiusten peseminen on helppoa, hiukset näyttää hyvältä silloinkin kun niitä ei laita ja kaikki on vaan helpompaa.

Silti aion kasvattaa hiukset pidemmiksi kuin koskaan. Nyt vain parempi kuntoisina ilman liian suuria värjäysprosesseja. Oma tyviväri on ollut jo tovin, joten hiuksia ei oikeastaan ole pakko värjätä ja ne näyttää silti ihan ok hyviltä.

Ihan rehellisesti, ei ole ollut ikävä pitkää tukkaa ainakaan vielä. Mieli saattaa kyllä muuttua, sillä itse kasvattaminen on se tuskallisin osio sen jälkeen, kun hiukset eivät ole lyhyet eikä pitkät.

Vastaus siis otsikon kysymykseen on, että haluan ensin hyväkuntoiset hiukset, sitten pituuden!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top